Tomaattien kypsyysaste

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä tyhmemmältä ajatukset tuntuvat. Tässä kuva siitä mitä just nyt tapahtuu:


Rakastan lukea toisten ajatuksia. Hyvä kirja on tripeistä parhaimpia ja kaikki onnistuneen innostavat blogit joita salaa stalkkaan ovat arkipäivien pieniä mutta tärkeitä hyvän mielen pisaroita.

Omat ajatukset tuntuvat kuitenkin hetki hetkeltä tyhjänpäiväisemmiltä ja merkityksettömämmiltä. Muistan kirkkaasti kuin eilispäivän miltä tuntui olla kymmenen vuotta nuorempi ja naputella kuumeisen innostuksen vallassa pitkiä sepostuksia elämän eri aspekteista omalle kotisivulle. Mulla oli siellä sellainen osio jonka nimi saattoi olla vaikka "ajatuksia", ja sieltä sitten löytyi jorinaa kaikenlaisesta mikä tuntui siihen aikaan oleelliselta.

Sama asiahan tämä blogi on. Kirjoitan, pääasiassa itselleni mutta julkiseen jakeluun suopeasti suhtautuen, jostakin mikä tuntuu oleelliselta. Harvemmin ja harvemmin vaan mikään mitä nyt tulee mistään ajateltua tuntuu kovin merkittävältä tai jakamisen arvoiselta.

Lukemissani blogeissa ihmiset usein ottavat esille mielenkiintoisia aiheita; kommentoivat jotakin yhteiskunnallista ilmiötä tai sitten tekevät kiinnostavaa, soljuvaa ja toimivaa tarinaa jostakin pienestä omaan elämään liittyvästä asiasta, usein linkittäen sen taitavasti suurempiin kokonaisuuksiin. Minä olen ihan pikkulikasta asti halunnut kirjoittaa ja tuntenut aina, ettei mulla pohjimmiltaan ole mitään sanottavaa. Totuuksien totuus on kyllä se, että tässä sitä koko ajan oppii enemmän ja enemmän siitä ettei tiedä mistään mitään eikä varmaan tule koskaan tietämäänkään.


Muuttaminen on siis käynnissä. Maanantaiksi pitäisi saada jostakin auto (olenko tehnyt asian eteen mitään? no kysyin kämppikseltä sentään niiden perheen autoa lainaan), aloitin tossa päivemmällä pakkaamaan. On sellainen tilanne että ei tarvitse enkä edes voi viedä täältä pois kaikkea mikä jollakin tavalla kuuluisi omistusoikeuteni piiriin: rakas jää tähän asumaan kämppiksen kanssa ja mielellään kuulemma pitävät kaiken mitä en itselleni kaipaa. Se tekee pakkaamisesta kevyempää mutta myös vähän vaikeampaa: kaikki pitää käydä läpi, harkita ja pohtia, kaivella kaappeja joissa on minun ja muiden tavaroita ja miettiä että mikä on kenen ja mihin tämä kaikki kuuluu. R ja K lupautuivat pitämään jopa huolta joistakin huonekasveistani, jos ne eivät kaikki mahdu uuteen kotiin - ja hyvä niin, varsinkin tuo yksi hienohelma (sutipuu?) voi tämänhetkisessä olinpaikassaan paremmin kuin ikinä missään enkä millään haluaisi riistää hienolta neidiltä passelia paikkaansa auringossa.


Mutta onpa aivan äärettömän miellyttävää päästä liiasta tavarasta eroon! Olen nyt tainnut useamman muuton verran vähän sluibata tuosta karsimisvaiheesta ja vain liikutella romulaatikoita paikasta toiseen. Nyt kävin tomerin ottein hyllyjen kimppuun ja lahjoitin K:lle kasan kivoja vaatteita, tuotin viitisen kassillista kirpparivaatteita ja heitin roskikseen kaikenlaista turkasen tarpeetonta kuten nyrkinmentävillä rei'illä varustettuja parittomia villasukkia, revenneitä sukkahousuja, totaalisen kulahtaneita bikineitä ja niin rähjäisen t-paidan ettei moista kehtaa työntää edes hyväntekeväisyyteen. Meidän taloyhtiössä on aivan mainiot kierrätysmahdollisuudet, joten perusjätteen sekaan nämäkään eivät sentään joutuneet.

Toinen hieno muuttamiseen liittyvä asia oli K:lta saamani sadan cd-levyn kansio. Voi jumantsuideli mikä määrä muovijätettä syntyi sadasta cd-kotelosta! Ja miten vähän tilaa yksi ainoa kansio viekään hyllystä ja muuttolaatikosta. R ja K katselivat vierestä kun purin levyjä ja kansipapereita koteloistaan, esittäen yhteistuumaisia nostalgisia protesteja siitä että levyn kansista muodostuva kokonaisuus tuhoutuu ja levyn pyhyys rikkoutuu. Ilakoitsin lapsen lailla alati kasvavasta ikiomasta roskakasastani ja muistelin kuinka joskus aikanaan dissasin poltettuja cd-levyjä ihan samasta syystä: halusin ehdottomasti, että musiikissani on mukana koko käärepaperi. Nyt se on kyllä ihan sama mutta kiva että biisilistat kulkevat mukana kuitenkin.


Ja niin, ne tomaatit: ei ne taida enää näissä lämpötiloissa muuttua tosta punaisemmiksi.